Hämähäkkifobia

Jokanen on varmaan kuullu sanonnan, että kaikki Australiassa yrittää viedä hengen. No täähän tavallaan on totta, ottaen huomioon, että täällä lähes joka eläin, ötökkä tai kasvi on myrkyllinen tai vaarallinen. Joskus tuntuu, et ainoo harmiton asia täällä ois kärpäset, mut silloin ku niitä on se 20 sun naamassa ku yrität vaikka ajaa nurmikkoa, nii helpostihan semmosen vetäsee henkeen ja tukehtuu. Joo, toivottavasti ei. 

Joskus tuntuu, että australialaiset oikeen tahallaan vielä pelottelee lisää jos ne vähänkään aistii, että joku pelkää vaikka hämähäkkejä. Nää tyypit kenen luona nyt asun on enemmänkin just päinvastasia. Mä en kyllä usko sanaakaan mitä ne sanoo, koska toi mies on kertonu kui sitä on purru mm redback spider ja sen mielestä se oli ihan pikku juttu, vaikkakin sairaalareissu siitä kuulma tuli. 

Oon oppinu ihan järjettömästi hämähäkeistä viimepäivinä, koska oon ollu tuolla arolla keräilemässä puita, et siel ois helpompi ajaa mönkijällä. Mihin ikinä kattoo, niin löytää hämähäkin. Siks oonkin ahkerana googlaillu kaikkia ja nyt tiiän ne ihan nimeltä ja tunnistan verkot ym. Samalla oon saanu hämähäkkifobian. 

Eniten tuolla törmää just redback spidereihin, joka sattuu olemaan toisiks vaarallisin hämähäkki täällä ja ilmeisesti wolf spidereihin, jotka taitaa olla semi vaarattomia. Toisaalta wolf spiderit on ällöttäviä, koska ne on ihan jäätävän isoja. Myös skorpioneja oon nähny ja siinä kohtaa aina sitte luovuttanu sen päivän osalta. 

Tänään onneks on niin kuuma, että sain auringonpistoksen ja hetkeks pääsin pois tuolta hämähäkkien ihmemaasta. On se jännä ku nukkumaan mennessäki tuntuu, et hämähäkit seuraa peiton alle, ku koko päivän on vainoharhasena panikoinu yksin arolla. 

Vaarallista autoilua

Toissapäivänä sitte opetelin ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Tuo opetteleminen tapahtui kirjaimellisesti käytännössä, ku mulle luötiin avolavan avaimet käteen ja sanottiin, että aja 70km  kaupunkiin ja tuo 400 litraa dieseliä. Tämä selvä. 

Autossa kaikki oli väärinpäin. Vaihteita piti siis käyttää vasemmalla kädellä. Okei ei tuo mahotonta ollu, ku pihassa olin jo sillä ajellut. Vilkkua tosin en meinannut millään löytää. Suurin murhen aihe tosin oli ehkä se, että eipä tuossa toiminut nopeusmittari lainkaan. Hyvä siinä sitten arvailla nopeuksia. Onneks myöhemmin tajusin ladata puhelimeen apin, mikä täytty nopeusmittarin tehtävät. 

Vasemmalla pysyminen ei tuottanut hankaluuksia, mut yllättäen liikenneympyröissä katoin aina väärään suuntaan ja kaikissa risteyksissä olin ihan ulapalla kuka väistää ja ketä. 

Hyvin meni omasta mielestä. Mitä nyt yhen auton kylkeen oisin voinu ajaa, mut onneks ei ollu kova nopeus. 

Lehmähommia

Jaa, vai, että mitä mä nyt sit täällä puuhailen? Noh, kaikkee ihan siistii. Rka työpäivä oli torstaina ja mä ajoin koko päivän mönkijällä pitkin mutasia maita ja mantuja. Jep, eli just sitä mistä osa on valmiita maksamaan. Esim Kangaroo Islandilla oli paikkoja, mistä pysty vuokrata mönkijän ja lähee kruisailee. Erona tässähän on vaan se, että mulle tästä maksetaan ja vaikka toi aika huviajelulta tuntuukin, niin mun tarkotus oli paimentaa lehmiä. 

Homman pointtina oli saada lehmät ryhmään ja ryhmä liikkelle haluttuun suuntaan, kohti muita laidunmaita. Ei todellakaan mitään ydinfysiikkaa, senkun siinä vähän hyrräs ja lähesty vaan oikeesta suunnasta, et sai Mansikit ja Mustikit liikkeelle. Mitä nyt yks vasikka alkuun vähän pelleili ja juos aina heinikkoon karkuun ja eikun matalaks. Sai sen perään siinä vähän katella ja aina tarpeen tullen hätyttämässä sen liikkeelle. Kaks lehmää jostain sadasta tais jäädä yhteen metsään, mut onneks kaikki on aidattua niin kyllä ne sieltä vielä löytyy. 

Päivällä käytiin myös näitten toisella tilalla suunnilleen 60km päässä hoitamassa sama homma. Siellä oli ihan koomista kun jäin mutaan jumiin sen mönkijän kanssa ja joku sata lehmää tuijottaa mua. No ei siinä, kyl siitä aika helposti irti pääs, lehmät kyl sai vähän mutaa niskaan. 

Nää lehmät täällä on suhteellisen villejä ja vapaita. Noikin elelee keskellä metsää ja ei ne oo sillai tottunu ihmisiin, mut esim tuolla outbackissa olevat lehmät kuulma saattaa hyökkäillä ihmisten kimppuun kun ne ei oo nähny välttämättä ikinä ihmistä. Ei nää lehmät kumminkaan meistä tykkää. Tänään kävelin tosta pihan poikki ja noi lehmät oli poikkeuksellisesti tossa aivan talon vieressä, niin kuulu vaan "muu" ja kaikki lähti juoksemaan poispäin. Suomessa lehmiä tuskin ees kiinnostais.

Tää lehmäduuni on siis yks monista mitä tuun tekee. Isoin homma on ehkä villivuohien ansottaminen, et ne saadaan myyntiin ja sitten kans lampaitten paimentaminen. Nyt kyl näyttäis olevan seuraavat viikot aika lehmäpainotteisia. 

Vihdoin Dubbossa

Milduraan saavuin saavuin tiistaina iltapäivästä. Bussi jätti mut sopivasti toiselle puolelle kaupunkia ja sieltä sain sit pari kilsaa kävellä helteessä ja rinkan kanssa oikeille hoodeille. Mistään en meinannu saada yöpaikkaa, kun koko kaupunki on täynnä workinghostelleja, eli minimiaika ois ollu viikko mitä niissä ois pitäny kykkiä. Ja töitäkin ois pitäny tehdä. Tässä kohtaa iski epätoivo. Samalla huomasin redback spiderin (jos et tiedä mikä se on, niin googlaa, ymmärrät mun fiilikset sit parrmmin) mun rinkan päällä, ja siihen se oli kai lentänyt mun olkapäältä ja mä en halua tietää miten se oli siihen tiensä löytänyt.  Noh, mä sitten menin ja maksoin 60 euroa halvimmasta hotellihuoneesta mitä löysin. Vähän ehkä kirpas kun yleensä oon maksanu about 20e. Noh, mut kumminki oma huone nii aika luksusta. 

Bussimatka tänne Dubboon meni yllättävän nopeesti. Mulla lähti bussi aamu kolmelta ja yhden vaihdon kautta saavuin tänne joskus illalla kasin aikaan. En silloin edellisenä yönä ehtiny nukkua kun vaan suunnilleen kaks tuntia, niin nukuin sit suunnilleen koko päivän. Aika kulu yllättävän kevyesti keltämättä. 

Dubossa mua sit oli vastassa tää herra, joka mulle näitä töitä tarjos. Hän osottautu erittäin mukavaks vaikkakin mun on vankala ymmärtää sitä ja sen mua, koska aksentit. 

Mulla on täällä kokonaan oma talo, noin 20metrin päässä tosta toisesta talosta. Ei tää siltikään mikään pieni oo. Neljä huonetta plus keittiö ja kylppäri. Ihanaa ku on omaa tilaa, vaikka tää dormiasumisien jälkeen tuntuu tosi yksinäiseltä. Mul on nyt mun makuuhuoneessa yhtä paljon tilaa mitä ennen jaoin 8-12henkilön kanssa. 

Ihan kivaks paikaks siis osottautu tämä mesta. 

Helpoin tapa saada töitä Australiasta

On ilmeisesti se, että pistää ittestään mainoksen Gumtreehen. Mä yllätyin ku eräs saksalainen tän mulle eilen illalla sanoi. Noh, päätin sitten kokeilla. Meni ehkä 15minuuttia niin mulle tarjottiin ensimmäistä työtä. Seuraavan kahen tunnin aikana tarjouksia oli tullu kuusi. Kaikkea marjanpominnasta toplesstarjoilijan hommiin (vaikka hain siis vaan farmihommia). Ihan unelmaduuniakin tarjottiin, eli Kangaroo Islandin lammasfarmille. Ai, että kun oisin niin halunnut sinne lähteä, mut maanantaina olin jo buukannut ittelleni bussilipun Milduraan, joten idänsuuntaan oli lähdettävä. Annoin kumminkin kyseisen herran yhteystiedot mun roommatelle, toivottavasti sillä nappais! 

Ite neuvottelin muutaman eri tyypin kanssa erilaisista farmihommista. Yhden herrasmiehen kanssa tultiin juttuun ja tää tyyppi vaikuttaa tosi luotettavalta ja mukavalta. Huomenna siis suuntaan Dubboon. Mulle tarjottiin sieltä ihan perus farmihommia, eli kaikkea eläinten ruokinnasta aidan pystyttämiseen ja pyörisin siellä vähän kun apulaisena. Myös lisätyöt tän herran vaimon kahvilassa on mahdollisia. Ruoka, asuminen ja auto + bensat kuuluu diiliin. Mietin vaan, että kuinka itsetuhonen oon jos hyppään autonrattiin kun en kävellessäkään muista mihin suuntaan pitää kattoa tietä ylittäessä. Palkka ei ollut mikään järjettömän suuri, mut toisaalta jos kaikki kuuluu hintaan ja asun käytännössä keskellä ei-mitään, niin epä rahaakaan mee muuhun kun puhelinlaskuun. Ja niinkun tää kyseinen herra itekkin mulle just tossa puhelimessa sanoi, tosi mukava kokemus tulossa joka tapauksessa. 

Tää vaan tuntuu niin oudolta lähteä jonkun tuntemattoman luo asumaan toisella puolella palloa ja varsinkin kun Etelä-Australiasta suuntaan Itä-Australiaan. Tänään istun suunnilleen 5h bussissa, kun matkaan Adelaidesta Milduraan ja huomenna edessä ois sitten 18h matkustamista Dubboon. Voipi farmihommat ja liikkuminen tuntua sen jälkeen ihan mukavalta. 

Edelleen tätä kirjottaessa mulle soitellaan ja tarjotaan töitä. Meenpäs siis poistamaan ton ilmotuksen. 

Tänään on ollu hyvä päivä

Huomenna olis sitten aika vaihtaa maisemaa. Ostin eilen lipun Milduraan, koska siellä pitäis olla paljon farmeja ja sesonki on just alkanu. Hauskaahan on, et mä en ees osaa sijottaa Milduraa kartalle, enkä myöskään tiedä siitä mitään. Voishan sitä jaksaa googlata ton jossain vaiheessa. 

Töitä olis siis tarkotus tehdä. Hirveen pitkään en kumminkaan ehdi töissä olemaan, sillä joulukuun puolessa välissä pitäis olla Sydneyssä. Lennän about viideks viikoks Balille ja uuden vuoden vietän Singaporessa. Koska lomaltahan aina tarvii lomaa. 

Tänään oon ahkerana käyny postissa postittamassa vaatteita takasin Suomeen. Ei oo muuten helppoa hommaa, saatika halpaa. Koska paketti menee lentopostina ja Australian ulkopuolelle mun piti tarkalleen selostaa, mitä se sisältää ja samalla täyttää miljoona lappua ja vielä henkkarit piti näyttää. No nyt on hommat hoidettu ja oon ihan tyytyväinen kun saa kamaa ja painoa pois rinkasta. 

Tällä hetkellä oon ihan kuolemanväsyny ku kävin vielä juoksemassa 7km. Ulkona paistaa aurinko, lämpöä on suunnilleen parikymmentä ja koska tuulee etelästä, niin tuuli on kylmä. Ihan mukava lenkkikeli siis. Yllättävän rankkaa kyllä oli, kun tuolla on ihan hirveesti portaita vaikka kävin vaan ton joen ympäristössä juoksemassa. Nyt taidan kyllä mennä päikkäreille. 

Tavaran määrästä

Aina kun reissaan, varsinkin rinkan kanssa, mua alkaa jossain kohtaa ahdistaa tavaran määrä ja rinkan paino. Varsinkin kun tuntuu, että tietyt vaatteet ja vaatekerrat kiertää jatkuvasti pesukoneen ja kuivurin kautta takasin käyttöön. Kun mä tälle reissulle pakkasin, otin mukaan kaikkea, mikä oli osottautunu edellisillä reppureissuilla toimiviks ja siihen päälle vielä kaikkea turhaa. Viimosen vuoden oon suhteellisen vähän käyttänyt omia vaatteita, koska mä suunnilleen asuin lentokentällä ja työvaatteissa. Mukaan tuli siis myös paljon vaatteita, mitä en ollu tyyliin vuoteen käyttäny.

Mun ekalla viikolla täällä Ausseissa kävin lahjoittamassa jo yhdet shortsit ja yhden hameen hyväntekeväisyyteen. Elien kun mä kävin läpi mun tavaroita ja yritin keksiä uusia tapoja sulloa kaikkea tonne pinkkiin unelmaan, otin sivuun reilun muovikassillisen vaatteita, mitä en usko käyttäväni täällä. Niistä ne, mitä vielä kuvittelin käyttäväni Suomessa, esim juoksuhousut, lähetän huomenna takasin Suomeen. Onneks pakettien lähettäminen täältä on aika kallista niin päätin aika reilulla kädellä antaa hyväntekeväisyyteen vaatteita. Se, että ne ois mulla Suomessa odottamassa mun paluuta takasin ja jossa ehkä niitä käyttäisin tuntu niin tyhmältä, että eiköhän oo parempi antaa ne jonnekkin, missä niille on isompaa tarvetta. Kävin siis kiikuttamassa ne muutaman kilometrin päähän Punasen Ristin keräysastiaan.

Mulla on vähän semmonen fiilis, että kun suomeen pääsen, mulla vaatekaappi tyhjenee aika reippaasti. Ihminen oikeesti pärjää aika vähällä. Ja nyt kun mun rinkassa on taas tilaa niin kävin jopa ostamassa yli 100ml shamppoon, hoitoaineen ja suihkusaippuan. Eipä tarvii koko ajan olla ostamassa uusia pieniä. Rahaa ja luontoa säästyy.

Tää kaikki ei kumminkaan poista sitä faktaa, että shoppaileminen on kivaa. Vahingossa tuli tänään myös ostettua uudet shortsit.