Vuosipäivä

Vuosi sitten kun mä Helsinki-Vantaalla nousin lentokoneeseen ja kävin itkusena istumaan omalle paikalleni, mulla ei ollut hajuakaan mihin seikkailuun olin astumassa. Muistan vieläkin kuinka lentoemännät luuli, että pelkään lentämistä, mutta jouduin niille korjaamaan, että nyt ei oo siitä kyse, vaan, että en oo tulossa takaisin Suomeen ihan piakkoin. 

Silloin tarkotuksena oli olla täällä sen puoli vuotta. Noh, tässä on nyt puol vuotta siitä kun se puoli vuotta tuli täyteen. Niin ja muutama päivä sitten tuli toisen vuoden viisumin myöntämispäätös sähköpostiin. 

Mä en oo varmaan ikinä ollut näin onnellinen, enkä myöskään niin stressaantunut 'aikuisten asioista', mitä täällä oon ollut. Viimoset 365 päivää on opettanu mulle varmaan enemmän, mitä yhdeksän vuoden oppivelvollisuus opetti. Aiheet on toki ollut aika erilaisia. Oon oppinu keittämään perunoita, hoitamaan pankkiasioita ja ennen kaikkea oon oppinut paljon ympäröivästä maailmasta, muista ihmisistä ja itsestäni. Omalle epämukavuusvyöhykkelle astuminen todellakin kasvattaa. 

Mä oon muuttunut. Se on varmaa. Oon edelleen se sama Sonja pillittämässä lentokoneessa vuosi sitten, mutta näen asiat erilailla ja osaan laittaa asioita paremmin oikeeseen perspektiiviin. Esimerkiksi jos mulla on ylimääräistä rahaa en mee shoppailemaan, vaan ehkä ostan jotain tosi halpaa alennusmyynneistä ja laitan loput säästöön. 

Perhe on tullu rutkasti tärkeämmäksi, vaikka en ketään ookkaan nähny vuoteen, siinä taitaa se syykin olla. Oon tosi kiitollinen kaikkien tuesta ja mukana elämisestä. Nekin on varmaan oppinu tässä jotakin. Eipä ainakaan oo vähään aikaan tullu äitiltä viestiä, että mee nukkumaan, siellä on jo myöhä. 

On mulla ollu hetkiä, kun on isiä ja äitiä tullu ikävä tai kun oisin vaan halunnut hiippailla sisarusten luo juomaan viiniä tai kaljaa. Ihan vaan olla. 

Oon kiitollinen joka hetkestä täällä, tuesta ja kannustuksesta sieltä Suomesta päin ja ennen kaikkea kiitollinen tulevasta. 

Kiitos kaikille, että ootte ollu mukana mun matkassa. 

Lammashommia

Maanantaina lensin takasin Perthiin ja tiistaina otin sitten bussin takasin farmille. Täällä oli lampaitten kerintä menossa ja tupsahdin sitten suoraan kiireen keskelle. 

Tässä kohtaa pakko myöntää, että en tiedä sanastoa suomeksi niin hyvähän tässä sitten selittää, että mitä me tehtiin. 

Meijän päähommana oli ns lääkitä lampaita ruiskuttamalla semmosella repulla pinkkiä tahnaa lampaitten suuhun. Sen tahnan olis tarkotus ehkäistä kirppujen hengailua niiden villassa. Käytiin myös hakemassa lampaita pelloilta ja työnnettiin niitä sitten piha-aitauksissa eteenpäin vajaan, missä niitten villa sitten leikattiin.

Paras ja helpoin osuus oli kävelyttää lampaat takasin pelloille. Muutaman jouduin keräämään avolavalla ja kuskaamaan ne pelloille kun ei ne ite pystyny kävelemään. Siellä sitten kiltisti ne vuorollaan istu etupenkillä, kun siihen auton lavalle ne oli liian hankala nostaa. 

Oli tosi kiva tehä töitä eläinten kanssa ja varsinkin lammaskoirien. Niille voi rupatella ku ihmisille ja ne tekee työtä käskettyä.

Harmi, että mulla on vaan yksi kuva koko touhusta, kun oli niin kiireinen viikko. 

Puolimaraton

Oli ihana päästä viikonlopuks Sydneyyn. Sopivasti olin siellä jo perjantai-iltana, mutta juhlinnoista joudun jättäytymään sunnuntaisen puolikkaan maratonin takia. Oli silti ihana nähä kaikkia kavereita pitkästä aikaa! 

Maraton meni ihan pyllylteen mun huonovointisuuden takia ja puolen tunnin kävelymatka tunti kyllä ihan kokonaiselta maratonilta  ton puolikkaan jälkeen. Loppupäivän olinki sitten sängyn pohjalla.  Onneks illalla vähän piristyin ja käytiin muutamassa irkkubaarissa kaveriporukalla. 

Lentokoneessa

Tän tekstin kirjotin viime toissa perjantaina matkalla Sydneyyn. 

En muista milloin viimeks oisin saanu kylmiä väreitä jostain asiasta. Tänään sain. Mä en muistanutkaan kuinka paljon mä nautin lentämisestä. 

En muista milloin viimeks oon ollu näin kauan lentämättä. Viimeks kun lensin, taisin lentää Brisbanesta Sydneyyn helmikuun lopulla. Tuntuu ikuisuudelta. 

Nyt istun lentokoneessa ja suuntana on jälleen Sydney. Näin ilmasta käsin ymmärtää kuinka eristyksissä Perth on kun noin viiden minuutin lentämisen jälkeen ikkunasta ei näy muuta kun metsää ja satunnaisia peltoja. Musta on ihana palata taas Sydneyyn ja pois eristyksistä. Tätä iloa tosin tulee kestämään vaan viikonlopun verran tällä kertaa. Sunnuntaina olis tarkotus käydä heittää kevyt 21km aamulenkki Blackmore's running festivalilla. Saa nähä millä ajalla sitä maaliin pääsee tällä kertaa. 

Sauna

Tapeltiin vähän työkavereiden kanssa. Aiheena oli lämpötilat. Niin ne mulle kivenkovaa väitti, että ihminen kuolee sadan asteen lämmössä. Puhuttiin siis saunasta. 

Kerroin, että yleensä meillä on saunassa lämpöä se 80-90 astetta, mut joskus kun joku innostuu voi se pompahtaa sataan, tai vaikka ylikin, mutta siinä vaiheessa mä oon jo poissa pelistä. Siihen britit tokas, että ei muuten varmana puhuta nyt celsius asteista vaan farenheiteista. Tässä kohtaa avauduin tyhmyydestäni ja kerroin, että mä en ees tiiä mikä lämpötila on lämmin jos puhutaan farenheiteista, koska Suomessa ei farenheittejä käytetä. Miks siis kertoisin saunan lämpötilat farenheitteinä?

Tässä kohtaa Jonna soitti ja kerroin sille vähän huvittuneena tästä meidän 'riidasta'. Tämä suomineito aiheesta oikeen kunnolla herneen nenäänsä, (se tais oikeen singahtaa suoraan sinne syövereihin) ja puhelimessa mulle huus kuinka mun työkaverit on idiootteja. Pakko kyllä myöntää, että meinas muullakin vähän herne valahtaa syvälle nenään keskellä tota keskustelua kyseisten brittien kanssa. Tai no pakostahan sitä kun ihmiset, ketkä ei oo ikinä Suomessa vierailleet ja jotka joten kuten sen osaavat kartalle laittaa, alkavat mulle pitää biologian/kemian tuntia siksi, että voisivat todistaa saunan lämpötilan olevan yleensä sen 80-90 farenheittiä. Tässä kohtaa ei varmaan tarvitse edes todeta, että kyseisen oppitunnin faktat eivät ihan kyllä faktoja tainneet olla. 

Joo onhan se suomalainen kulttuuri aikas outoa, tietyissä määrin jopa hullua, mutta minkäs minä sille voin. 

Terveiset vaan sinne kotosuomeen! Pitäkää sauna kuumana, mut varokaa liian kuumia lämpötiloja!

Jalkoja kutittaa

Alkaa kummasti taas jalkoja kutittamaan ja tekee mieli lähteä jälleen tienpäälle - tai oikeestaan ihan minne vaan. Alkaa loppu kummasti vaan lähentyä tällä farmilla. Viis viikkoa ja Western Australia jää taa ainakin hetkeks. Ens viikolla lennän viikonlopuks Sydneyyn ja käyn juoksemassa sen puolimaratonin. Sit vielä takasin tänne neljäks viikoks ja sit olis tarkotus lentää jälleen Sydneyyn, tällä kertaa ihan asumaan! 

Tänään buukkasin vikat lennot tälle vuodelle. Kaikkee kivaa vielä tiedossa enne uutta vuotta, enkä millään jaksais odottaa! Isoveikka tulossa kylään, roadtrip, Coldplayn konsertti ja joululoma Suomessa! Yritän suuremmin olla ajattelematta tota kaikkea, ettei nää yli 10h työpäivät alkais ihan liikaa ketuttamaan. 

Bunbury

Jonna tuli taas käymään tänä viikonloppuna. Eilen ajettiin Bunburyyn shoppailemaan. Tyypilliseen tapaan oltiin aikataulusta jäljessä ja suunnilleen kaikki kaupat oli kiinni kun vihdoin sinne saavuttiin. Päätettiin siis vaan nauttia mäkkärin tarjonnasta ja auringonlaskusta.