Reissu tavernaan

Eilen illalla karisojen iltaruokinnan jälkeen päätettiin suunnata paikalliseen tavernaan. Ennalta paikasta tiiettiin se, että ruoka on hyvää mut muuten ei mikään ihmeellinen paikka. Täällähän ei julkista liikennettä oo, niin piti toi 6km ajaa sinne meidän hienolla avolavalla, joka on sen 30 vuotta vanha ja se toimii miten tykkää. Sillä sitten kurvattiin tän paikallisen eteen. Jo ulos näky, että porukka vähän iäkkäämpää ja aika selvää oli et kaikki tuntee toisensa ku Cuballingin alueella asuu vaan vaivaset 300 henkilöä. 

Noh, astuttiin sitten ovista sisään ja tapahtu just se mitä kaikissa elokuvissa aina, kun joku uus astuu pikkukaupungin baarin ovista sisään. Puhe lakkas ja kaikki käänty ympäri tuijottamaan meitä. No eihän siinä mitään, yritettiin olla ihan ku ei oltais huomattukaan mitään. Hirvee tuijotus koko sen ajan ku siellä oltiin ja muutama uskaltautu tulla juttelemaankin. Aika pikaseen sieltä kumminkin lähettiin kun ei se paikka ollu ihan meidän mukavuusvyöhykkeellä. Joku kerta pitää mennä kyllä katsastamaan se ruokatarjonta! 

Viime yö tais olla tähän astisista kylmin. Aamulla oli vaan kaks astetta seittemän aikaan ja maa oli huurteen peitossa. Et ei täällä Australiassa kyllä aina oo mitenkään erityisen lämmin. 

Normipäivä

Aattelin vähän avata tätä mun työnkuvaa keromalla mulle tyypillisestä työpäivästä. Tänäänkin vaikka on lauantai oon töissä. Eläimet ei tunne sanaa vapaapäivä ku ne aina tarvii ruokaa. Tänään poikkeuksena on se, että eipä oo muita hommia kun vaan eläinten ruokinta. 

7:00

Yleensä heräillään siinä seiskan aikaan ja hengataan sängyissämme kunnes on pakko nousta. Joskus haen kupillisen kahvia sänkyyn heti seiskalta ja juon sen siinä ennen varsinaista liikkumista. 

7:45

Tässä kohtaa oon yleensä jo pystyssä ja syön aamupalaa samalla ku väännän karitsoille aamumaitoa. Vielä hetken chillaillut kuunnellen musiikkia tai teeveetä katsellen. 

8:00

Aika lähteä valumaan vajalle ruokkimaan karitsat. Kolme pienintä ruokitaan ihan tuttipullolla sylissä pitäen. Muille kaadetaan 'ruokkijaan' ämpärillinen maitoa. Tän jälkeen viedään karitsat ulkoautaukseen. Yleensä tiedossa on kunnon aamujumpat ku noi karitsat ei aina oo ihan yhteistyöhalusia. Pienimmät seuraa perässä mut isoimmat alkaa juosta ympäri maita ja mantuja, tietysti me perässä juosten. Yleensä ne joutuu raahamaan tai kantamaan sinne aitaukseen. Parasta täs on se, et painavimmat on abot sen 20 kiloa ja yhtään ei helpota se, että ne kyllä osaa taistella vastaan. 

8:45

Tässä kohtaa valutaan takas talolle ja pestään tuttipullot ym. Sen jälkeen valutaan tekemään sitten muita farmihommia esim mennään pystyttämään aitoja tai keräämään kiviä tai mitä nyt milloinkin. 

11:00

Taas aika tehdä maito ja ruokkia karitsat. 

11:30

Lounaan aika. Yleensä kokataan jotain pikasta ja jutellaan niitä näitä ja hetki hengähdetään. 

12:30

Takasin töihin. Yleensä tää iltapäiväpätkä menee suhteellisen nopeesti, vaikka semisti alkaa kaikki puuduttamaan. 

16:00

Taistellaan karitsat takasin vajaan ja siistitään siellä vähän paikkoja, ku ne on aika kovia sotkemaan. Jälleen aika ruokkia karitsat. Täytetään ruokakupit pelleteillä, et noi oppis joskus myös syömään ihan rehua. 

17:00

Aika lopettaa työt. Aletaan vääntää taas ruokaa meille ja otetaan ehkä lasilliset punkkua. Katellaan telkkaria ja hengaillaan.

20:00

Karisojen iltaruokinnan aika. Ulkona on jo kylmä ja pimeetä ja yleensä me ollaan jobaika väsyneitä tässä kohtaa, mut velvollisuudet kutsuu. Laitetaan karitsoille lämmitin päälle yöks ja valot pois. 

22:00 

Aika mennä nukkumaan, et jaksaa taas uuden päivän noitten hörhöjen kanssa. 

Tykkään ihan sikana tästä tän työn monipuolisuudesta. Eikä tää oikeestaan tunnu työnteolta kun noihin pikku naperoihin alkaa kiintymään ja ne kiintyy muhun. Ne on aina kerjäämässä ihan hirveesti huomiota, ihan ku kouran pennut. Kummasti jaksaa joka aamu nousta ylös ku tietää et jotkut pikkuset siellä on odottamassa. 

Työnvaihdos

Kävi sitten niin, että edellisen työn jätin aika pian viimosimman postauksen jälkeen. Siitä takas Perthiin kolmeks viikkoo ja noh, ne meni aika rellestäen aivan huikeessa porukassa! Aivan huikeeta jengiä koko ajan ympärillä. Varmaan paras kolmiviikkonen Australiassa tähän mennessä. 

Tällä hetkellä on ihan hirvee ikävä kaikkia noita ihmisiä, koska kävi sitten niin, että sain uuden työn ja maanantaina tänne saanuin! Työtarjous kuulosti aluks ihan vitsiltä, koska tuntu vaan, että kaikki on liian hyvää ollakseen totta. Samaan aikaan mulla oli kumminki semmonen fiilis et joo, tonne mä päädyn. Ja totta jos puhutaan, tää työ on aivan unelmaduuni! 

Kuvassa näkyvät höperöt on siis mun pikku vaaveja. Mun työnä on siis huolehtia yhdeksästä orvosta karitsasta yhen brittitytön kanssa.  Noi karitsat ruokitaan neljä kertaa päivässä, kolme niistä ihan tuttipullolla sylissä pitäen. Ja kaiken ton ruokkimisen oheessa tehään muita farmihommia. Päivät on ihanan monipuolisia. Ihana ku vihdoin onni potkas kunnolla ja alan olee aika varma siitä, että eiköhän se tokan vuoden viisumi saada. Tää farmari ja sen perhe on myös ihan jäätävän sydämellistä porukkaa - yhtenä iltana ne toi meille vastaleivottua banaanileipää! Tää paikka on vaan kaks tuntia Perthistä, ja muutama minuutti Cuballingin keskustasta ja farmi ihan uskomattoman kaunis. Tulee olemaan hyvät kolme kuukautta!