Vuodenvaihteen fiilikset

Saavuttiin eilen Singaporeen.Oli hauska kun lennon määränpää oli Amsterdam. Lentoyhtiönä oli siis KLM ja lento oli siis Denpasar-Amsterdam via Singapore. Siinä sitten vitsailtiin, että josko ois äkkilähtö Eurooppaan.

Täällä Singaporessa olis siis tarkotus viettää vuodenvaihde. Marina Bayssa näyttäis olevan vaikka mitä huomenna, kaikkea konserteista ilotulituksiin. Ihan innolla odotan miltä vuodenvaihde täällä näyttää. 

Tää vuodenvaihdos eroo aika paljon edellisistä. En oo ikinä ollu näin kauaa poissa Suomesta, enkä viettänyt uutta vuotta näin kaukaa kotoa. Tää vuos muutenkin eroaa tosi paljon edellisistä. Oon vihdoin päässy tekemään just sitä mistä tykkään - matkustelemaan. Ykstoista maata, neljä maanosaa, reilu 25 lentoa ja kilometrimääriä en ees halua tietää. Lukemattomia hyviä muistoja, uusia ihmisiä ja ystäviä - niin tarttupa tää mun parempi puoliskokin matkaan. Oon ihan järjettömän kiitollinen kaikesta - tukiverkostosta, mahdollisuuksista ja muistoista. 

On se vaan pakko todeta, että maailma opettaa, maailma kasvattaa ja osaa se myös potkia päähän, joskus vähän liiankin lujaa. Se mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Varsinkin viimoset 3 kuukautta on ollut aika hurjaa vuoristorataa. Oon kasvanu ja oppinu ihan sikana. Ei väliä milloin tää reissu loppuu, niin suhteellisen onnellisena palaisin Suomeen, monia kokemuksia rikkaampana.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille! 

Jouluaatto

Jouluaatto aamuna kävin sukeltamassa, kuten edellisessä postauksessa jo kirjotinkin. Muuten päivä menikin nukkuessa univelkaa pois. Illalla käytiin sitten syömässä kunnon illallinen. Mulle joululahjaks parempi puolisko oli hommannu lentoliput Pariisiin ens kesäks, kun silloin taidan olla jo takasin Suomessa ja Euroopassa.

Hirveen oudolta tuntu viettää joulua ilman perhettä ja suomalaisia jouluruokia. Ylihuomenna tulee kolme kuukautta mulla reissussa täyteen ja paljon on ehtiny siinä ajassa tapahtua ja myös tullu opittua. Eipä oo paljoa tullu täällä kotia ikävöityä, mutta eilen oisin ihan mielelläni vaihtanu yhen tai muutaman rantapäivän kotijouluun. 

Sukellusta Gili Menolla

Sukeltaminen Gili saarilla on suhteellisen halpaa. Kaikkialla on samat hinnat, eli yks fundive maksaa sen 490000IDR, eli reilut 30e ja hintaan sisältyy kaikki.

Merielämä täällä on suhteellisen rikasta ja vilkasta. Sukelluskohteitakin on ihan laidasta laitaan, eli kaikille löytyy jotakin. 

Mun eka sukellus täällä ei ollu mikään miellyttävä kokemus. Hirveä virtaus ja huono opas, tais sillä olla vähän liian vähän kokemusta sukelluksen vetämisestä kun tyyppi unohtaa märkäpukunsa ja poijun rannalle ja muutenkin koko ajan epämäärästä säätöä ihan kaikkialla. 

Tokalla sukelluksella, jonka siis sukelisin jouluaattona aamulla sattu oppaaks sitten paljon parempi tyyppi. Tuli bongattua paljon kaikkea vauva haista merietanoihin ja jättimäsiin rapuihin. 

Kuvat on otettu GoProlla. Vois siihenkin hankkia uuden kotelon ja sukellusfiltterin niin ei kuvat enää olis näin vihertäviä. 

Gili Meno

Gili saaret koostuu siis kolmesta saaresta, Gili Trawanganista, Gili Menosta ja Gili Airista. Gili Air on saarista suurin. Trawanganin jälkeen päätettiin suunnata saarista pienimmälle ja hiljasimmalle, Gili Menolle. Täällä ainoo kulkuväline on hevoskärryt koska kaikki tiet tuntuu olevan rantahiekkaa. Rannat täällä onkin paljon parempia, samoin snorklausmahollisuudet. Turisteja löytyy muutama ja todellakin rauhassa saa olla jos vaan haluaa.

Tää on just ihan täydellinen paratiisisaari. Ilmatkin parani kummasti kun tänne saavuttiin. Oli muutama päivä kokonaan ilman sadetta. Täällä päivät on menny vaan nukkuen, syöden ja rannalla lekotellen. Muutaman kerran oon käyny sukeltamassa. 

Gili Trawangan

Balilla vietettiin pari yötä ja siitä sitten suunnattiin Gili Trawanganille. Saari on reppureissaajien ja sukeltajien keskuudessa suosittu ja iltasin oli aina tarjolla monenmoista menomestaa. Saaren ilmapiiri on tosi paikallisen olonen ja rantakadulta poistuttaessa tuntuu, että on suunnilleen saaren ainoa turisti. Kulkuvälineinä käytetään polkupyöriä, hevoskärryjä tai ihan perinteistä apostolin kyytiä. 

Saarella ympärysmittaa oli se 7-8km niin me kulutettiin päivät pääosin ajamalla saarta ympäri fillareilla samalla yrittäen ettiä hyvää rantaa. Eipä me siinä kumminkaan onnistuttu kun koko tantaviiva oli täynnä kiviä ja korallia ja hyvät paikat oltiin rakennettu täyteen. Sadekauden sateet ja ukkoset myös aika ajoin koetteli meitä. Sähkökatkokset ei ollu mitään harvinaisuuksia iltasin. 

Kerran käytiin myös snorklaamassa, mut reissu oli suhteellisen epäonnistunu. Jäätävän terävät korallit rannassa raapi mukavasti jalat naarmuulle ja taisin myös saada osumaa meduusasta. Hirveen työn takana oli päästä sopivan syvälle ja sielläkin näky vaan kuollutta riuttaa.

 

XT823

Tää postaus tulee nyt reilun viikon jälkijunassa. Olemattoman nettiyhteyden takia en oo saanut tänne laitettua mitään. 

Sydneyssä ei tullu oikeen tehtyä muuta kun shoppailtua. Ja okei, nukuin myös suunnilleen koko ajan. Ei oikeen innostanu paljoa puuhailla ku tiesin, että tammikuussa oon taas takasin siellä, nii onpahan tekemistä sit silloinkin. Eilen illalla kävin kyllä piipahtamassa backbackerpippaloissa, koska en jaksanu käydä kaupassa ja siellä oli tarjolla ilmasta pitsaa (ja Goonia). 

Tänään aamulla huonosti nukutun yön jälkeen suuntasin lentokentälle. Toi lentokenttäjunasysteemi on aika käyevä Sydneyssä. Aika samantyyppinen ratkasu ku Helsinki-Vantaalle kulkeva kehärata. Tosin isona miinuksena Sydneyssä on sen hinta. Mun mielestä hirveen kallista maksaa 17 dollaria kyseisestä matkasta. Central Stationilta menee 10min lentokentälle ja välissä on se 3-4 pysäkkiä. Ja toi 17 dollaria on vaan jos menee lentokentälle, ei muuten. 

Sydneyn lentokenttä on ihan mielenkiintonen. Kiitotien ali menee moottoritie, mistä on itekki tullu ajettua muutaman kerran ja kiitotietä on laajennettu niin sanotusti mereen. Muutenki vaikutti aika toimivalta kentältä, mut ei oikee hymyilyttäny ku reilun tunnin venasin bagdroppiin. En ees chekkaukseen vaan bagdroppiin, boardingpass mulla siis oli jo. En tiedä kuka lie sen homman ryssiny vai oliks kaikki vaan eksyny samaan aikaan sinne. 

Lennän siis Air Asia X:llä Balille. Air Aisia on mun mielest varmaa parhain halpalentoyhtiö mil oon lentäny. Okei kaikesta mahollisesta joutuu maksamaan ja jos jotain koneessa meinaa ostaa niin vaan käteinen käy. Cabin crewn palvelualttius ja -taso on kyl ihan huikee verrattuna siihen, et tää tosiaan on halpalentoyhtiö. Mukavaa myös on, et maksoin 29aud lisää lipun hintaan ja pääsin ns hiljaseen luokkaan. Tää on siis koneen etuosassa heti premiumluokan takana ja tästä löytyy seittemän penkkirivin verran tilaa. Mun lisäks täällä on vaan muutama. Ihanan hiljasta ja tilavaa. Eniten matkustaessa mä vihaan just rääkyviä lapsia ja muutoin huonotapasta porukkaa. Nyt saan ainaki olla rauhassa. 

Skydive

Tänään pääsin vihdoin sit hyppäämään. Aivan huikee kokemus. 14000 jalkaa sielä tuliin alas. Se, kun mun ohjaaja avas sen oven, kaikki tuntu vaan niin luonnottomalta. Sitten mä jo istuinki koneen reunalla ja ykskaks näinki enää lentokoneen mun yläpuolella. Niin outo fiilis, eikä siinä oikeen ymmärtäny, että mitä oikeen tapahtuu. 

Voin kyllä suositella tota kokemusta kaikille hurjapäille. Ite aijon ehdottomasti ottaa uusiks joku päivä. 

Muuten tää päivä onkin menny nukkuessa univelkoja pois. Nyt aattelin vaan hakea lauantaikebabit ja jatkaa unia. 

Suunnitelmien muutos

Tänään oli tosiaan tarkotus hyppää se tandemhyppy lentokoneesta. Oltiin jo melkeen perillä hyppypaikalla kunnes tuli inffoa, että kaikki tän päivän hypyt on peruuttu. Huomenna uus yritys sit. 

Noh, meni siinä sitten suunnitelmat ihan sekasin, että mitäs sitten tänään. Kävin hakemassa sitten take away sushit lounaaks ja nyt mietin, että mitäs seuraavaks. Enpä mitään kummia jaksa, kun huomenna kumminkin herätys ennen kuutta. 

Sydney

Kävikin sitten niin, että matkustin jo eilen Sydneyyn. Meni mun työnantajan kanssa sukset niin ristiin sen asiattoman käytöksen vuoksi. 

Saavuin tänne eilen illalla noin ysin aikaan, joten vasta tänään päivällä pääsin tutustumaan kaupunkiin. Eipä tullut muuta tehtyä, kun että kävelin Sydney Harbouriin, missä on siis Sydneyn oopperatalo ja Harbour Bridge. En sillalle asti jaksanut lähetä kävelemään. Vetäsin sushit naamariin ja lähin kävelemään takasin. Matkalla sitten tuli vähän shoppailtua. Loppu päivä menikin sit pyykätessä ja loikoillessa. Rento alotus siis. 

Aattelin tän viikon tässä viettää ihan lepposasti, perjantaita lukuunottamatta. Silloin ois tarkotus testailla miltä vapaapudotus tuntuu kun pitäis lentokoneesta hypätä laskuvarjon kanssa. Jep. Skydivingia luvassa. 

Outbackelämää

Ehkä hirveimmät viis päivää vähään aikaan. Käytiin siis Cobarissa pyydystämässä villivuohia. Eli käytännössä lampi aidataan ja nää vuodet sit veden perässä eksyy sinne, eikä pääse pois. Siellä sitten ihmeteltiin, että kuka lähtee myyntiin ja kuka pääsee takas luontoon. Suurin osa pääs takas luontoon ja suunnilleen 700 jatko maanantaina matkaansa muualle. Suurin osa ilmeisesti lentää Malesiaan. 

En oo ikinä ollu noin eristyksissä missään. Talo keskellä erämaata. Jos sataa sinne ei oo pääsyä tai sieltä pois, koska ympärille menee epämääräsesi luonnon muokkaamia syviä "vallihautoja". Lähimpään asutuskeskukseen on 145km, moottoritielle 55km, naapuriin, jossa ei asu ketään on suunnilleen sama. Sehän on melkeen ku ajais Helsingistä Porvooseen.  Nää vielä sano, että nää välimatkat ei ees oo pahoja verrattuna siihen, millasia mestoja tääl Ausseissa oikeesti on. 

Tekemisen puute on kova. Yhteyksiä muuhun maailmaan ei oo, paitsi telkkari.  Puhelimen pelit on ihan överikulutuksella, niist alkaa jo näkee uniaki. Telkkaristakin tulee vaan ostosteeveetä. Ulkona ei voi tehdä mitään. Siellä on vaan hiekkaa. Eläimiä kyllä löytyy melkeen enemmän kun eläintarhasta. Emuja, kenguruita, villivuohia, villisikoja ja vaikka mitä muuta. Edellämainittuja oli aivan kaikkialla. 

Ajatukset harhailee kaikissa kauhuskenaarioissa. Entä jos käärme tai hämähäkki puree? Mitä jos joku saa sairaskohtauksen tai tulee muuta kiireellistä asiaa sairaalaan? Entä jos Suomessa jollekin läheiselle tapahtuu jotain ja en oo tavotettavissa? 

Tehtiin kaikki aina pareittain, koska jos jollekkin jotain sattuu, niin täältä on aika mahdoton lähteä ketään etsimään. Ja töitä yleensä tehtiin parinkymmenen kilometrin päässä talosta. 

En tiiä, oonko oikeesti ihan jäätävän puhelinriippuvainen vai kiteytyks se kaikki vaan siihen, ettei puhelin toimi. Uskon kumminkin, että jos voisin ees lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä tai ylipäätään ois ees jokunmoinen yhteys ulkomaailmaan, ei todellisuus ois iskeny niin lujaa. Ei välimatkat tuntuis niin pahalta, jos tietäisin, että tarvittaessa voin soittaa apua tai kuulen, jos iskee joku hätätilanne läheisille. Mut kuulma, vaikka soittaiski apua, menis autolla todennäkösesti ihan liian kauan, jos se ikinä pääsis ees perille. Helikopterilla taas ei voi laskeutua, koska maasto on liian hankalaa. 

On sitä ennenki tullu vietettyä viikonloppuja ilman puhelimen toimivuutta. Ikinä en kumminkaan oo ollu noin keskellä ei-mitään tai ympärillä on ollu vähän enemmän ihmisiä kuin kolme. Kolme ihmistä kelle mulla ei oikeestaan ollu mitään sanottavaa. Eikä niillä pahemmin mulle. 

Välillä sitä pysähty kattomaan lentokoneita taivaalla. Ne on ainoo merkki telkkarin lisäks siitä, että maailma rullaa edelleen, vaikka mä oon keskellä ei-mitään. Joskus sitä mietti, että kattookohan joku noista ihmisistä just nyt alas ja onks niiden ees mahdollista nähdä mua. Sitä tavallaan tuntu välillä, että ois yksin pölypallona ison huoneen nurkassa. Huomaan, että muitakin ihmisiä on olemassa, mutta kukaan tuskin huomaa mua. Kukaan tuskin siellä ylhäällä ees ties, että olin siellä alhaalla.

Outbackelämä ei oo ihan mun heiniä. Ainaki tuli opittua uusia juttuja; esim auringossa voi palaa vaatteidenkin läpi ja turvavyöstä voi saada palovammoja. 

Kuulumisia

Tässä on taas ollu vähän blogitaukoa, jota multa on ehditty kyselläkin. Päivät on vaa menny niin hirveetä tahtia ja pää ollu tukossa stressistä ja ärtymyksestä tiettyjen asioiden takia. Nyt asiat on onneks pikkuhiljaa järjestymässä. 

Alunperin mun piti lähteä Sydneyyn huomenna. En tästä kumminkaan tarpeeks ajoissa tajunnu sanoa tälle henkilölle kelle teen töitä, joten ilmaisesti lähenkin sit ens viikon torstaina tai perjantaina sinne. Siellä ehin olla sit muutaman päivän ja sitten pääsenkin lomailemaan. Seuraavat viis viikkoa siitä pyörin Indonesiassa ja uuden vuoden vietän Singaporessa. 

Tällä hetkellä istun autossa matkalla paikkaan x. Mä en oikeesti tiiä mihin ollaan menossa, paitsi että sinne ajaa sen 4-5h ja mennään ansottaa villivuohia, et ne pääsee myyntiin Malesiaan. Siellä ollaan tiistaihin. Toivottavasti siellä ei oo paljon hämähäkkejä. 

Edit:

Tätä postausta yritin julkasta torstaina, mutta huomasin nyt vasta, että se oli tuohon jäänyt roikkumaan.