Noh, aamulla jotenkin kiukutti ja tuntu et ei tästä tuu mitään, vaikka kuinka yritin. Mentiin tonne pellolle jatkamaan aidotusta ja siellä piti semmostista ns tukitolpista nostella vaijereita, et ne sais solmittua niihin vasta pystytettyihin tolppiin. Apuna meillä oli semmonen vaijerinkiristystyökalu. Tottakai se jotaib siinä jumitti ja se pamahti suoraan mun päälle kun pidin siitä kiinni ja kaikki vasemman käden lihakset huus hoodiannaa siitä äkkinäisestä rykäsystä. No siinä sitten purin hammasta ja yritin aamusen kiukun pitää sisälläni.
Hetken päästä sama tapahtuu uudelleen mut se pamahtaa suoraan mua jalkaan, tarkemmin sanottuna taskun kohdalle ja tottakai taskussa oli puhelin, jonka näyttö on nyt tuhannen päreinä.
Eikä tässä vielä kaikki; yritin vasaraa apuna käyttäen nostaa sitä vaijeria ylös, mut koska ote lipes löin itteäni vasaralla naamaan. Kyllä, naamaan. Tämäkin sitten todettu ihan mahdolliseksi. Sopivasti onneks pamahti poskiluuhun, eikä silmään. Nyt naama mukavasti hellänä ja vähän turvoksissa. Kyllä joo vähän otti päähän (ihan kirjaimellisestikin) ja muutama ärräpää tais lentää, mut hei, elämä on. Onneks kaikelle tämmöselle osaan nauraa, vaikka kieltämättä voisbolla kivempiakin naurun aiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti