Riisipellot

Läheltä Ubudin keskustaa lähtee tie, joka lopulta päätyy keskelle riisipeltoja. Eka se vaikuttaa normaalilta sivukadulta, mut se vaan jatkuu ja jatkuu. Jossain vaiheessa se kapenee ja sitten muuttuukin jo poluksi joka kulkee patojen reunalla ja keskellä metsää ja joen viertä, joka pauhaa useita metrejä alempana. Jokea ei voi ees nähä, sen vaan kuulee. Tai no kyllä sen pudotuksen havaitsee. 

Just siinä kohtaa, kun luultiin, että ollaan eksytty vasemmalle puolelle ilmesty metallinen silta. Sillasta tiesin sen, että sen toiselta puolelta pääsee riisipelloille. Niimpä me rämmittiin ylös metsästä, joka pelloilta päin vaikuttaa pöheiköltä. Siellä me sitten, keskellä riisipeltoja. 

Indonesialainen maaseutu on upeeta. Kaiken ne tekee käsin. Muutenkin paikalliset siellä oli tosi mukavia, vaikka ainahan ne jotain meille yritti myydä, kun ihan hirveesti siellä ei oo ohikulkijoita. 

Käveltiin peltojen keskellä menevää polkua pitkin sitten takasin kaupunkiin. Ei tarvinnut enää eksyä pusikkoihin hyttysten syötäväks.