Löpinöitä

Viimonen viikko on vaan rullanut ittensä historiaan antamatta mitään. En oo oikeestaan tehnyt yhtään mitään, jos poisluetaan käveleminen keskustaan kaatosateessa ilman sateenvarjoa, en edes tiedä miksi ja muutamat illat ku oon mennyt takapihalle naukkailemaan Goonia iltahämärään. Mulla ei oo mitään havaintoa mistään suunnitelmista ja edelleen taidan vaan yrittää saada töitä täältä Sydneystä, ellen voita lotossa (hehe).

Suunnitelmien tekeminen tuntuu niin ylitsepääsemättömältä, välillä vaan tekee mieli lentää Suomeen, kun ikäväkin jo painaa. (Tänään hain itseasiassa töitä Suomesta.) Varmaan vaan matkustan ton itärannikon ja Hawaijin ja Los Angelesin kautta kotiin, koska Tyynimeri on MUST-kohde ja jos kerta niin kauas lennän tulee helpommaks vetää vaan maailman ympäri.

Tällä hetkellä oon korviani myöten täynnä tätä viikon sykleissä elämistä ja sitä, et aina pitää miettiä missä sitä asuu tai on ylipäätään ja siihen ku sotketaan raha, niin ai huhheijjaa.Nautin ihan suunnattomatsi täällä olosta, mut stressi vois karista pois. Kaipa tätä vielä muutaman kuukauden kestää.

Ehkä ens viikko menee paremmin? Toivotaan.