Koh Phanganilla tuli sit lopulta lähinnä vaan juhlittua. Siellä kyllä oli ihan mielettömän kivoja rantabaareja. Ne rakennettiin aina iltaa ja yötä varten, päivisin paikalla on vaan hiekkarantaa. Ite en oikeen kummemmin Koh Phanganille lämmennyt, asiaan saatto vaikuttaa myös jatkuvasti sumuinen sää.
Koh Phanganilta suunnattiin sitten mulle jo ennestään tuttuun paikkaan ja vuoronsa sai siis Railay. Railay sijaitsee Thaimaan länsirannikolla, ihan Ao Nangin vieressä. Hauskaahan on se, että Railay tuntuu olevan ihan oma maailmansa, koska se sijaitsee just mukavasti karstikivikallioden keskellä, että sinne ei esim autolla pääse. Autoja ei Railaylta löydy, vaan ainoastaan muutama hassu tuktuk, traktori ja golfauto. Sieltä ei myöskään löydy Ao Nangille tyyppillisä turistidiskoja tai edes paljoa sukkasandaaliyhdistelmiä. Ja siis tosiaan kalastajaveneellä välimatkaa on noin 15-20 minuutin verran.
Railay tunnetaan trekkailumestoistaan, ja ite en jälleenkään päässyt kyseistä lajia harrastamaan. Ehdittiin Railaylla olla vaan kaks yötä. Aika meni rannalla ja uima-altaalla loikoillessa. Oli aika harmillista nähdä se, kuinka Railay tuntui jotenkin ränsistyneen sten viimevuotisen visiitin. Monet paikat oli kiinni ja yleisilme oli hiukan sottanen, roskia ym kaduilla. Tähän asiaan voi paljon vaikuttaa se, että viimevuonna olin siellä noin kuukautta myöhemmin, ja highseasonin alkuun ei ollut enää niin kauaa.
Tänään sitten eksyttiin Phukettiin ja Pinja lähti jo kotiin. Vitsi mä niin vihaan jäähyväisiä. Huomenna mun olis sit puolestaan tarkotus suunnata Australiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti