Ilmapiiri Taolla on ihan rento ja tuntuu et päivisin jengi katoo sieltä merelle sukeltelemaan ja illaks palataan mestoille, baanalle hyrräämään, krebaa, kreisibailaa, miten ikinä kukaan juhlimisen haluaa ilmasta. Sukellusmestat on tosiaan upeita. Kirkaat vedet ja paljon koralleja ja kaloja. Allekirjottanutkin kävi kaiken kaikkiaan viidessä eri sukelluskohteessa. Välillä tuntu, että ois uinu kalakeitossa. Isona miinuksena oli tosiaan se, kun jotkut sukellukoulut heittää jengille vaan varusteet niskaan ja pudottaa veteen. Siellä sitten räpiköi viismiljoonaa (pääosin) aasialaista tietämättä mitään mistään, paitsi osas ne kyllä törmäillä ihan kiitettävän hyvin. Me yleensä vaan naurettiin tilanteelle ja häivyttiin sinne, missä ei tommosta jengiä pyörinyt. Ärsytti kyl hieman ku oma kokemus kärsi tommosista. Onneks tollasia tilanteita tuli vastaan vaan pikasesti
kahdella sukelluksella kuudesta.
Huikein sukelluskokemus ja -kohde oli kyllä kiistämättä Sattakut Wreck. Se on siis Yhdysvaltojen laivaston entinen sotalaiva, josta se siirtyi Thaimaan laivastolle ja vuonna 2011 se tipautettiin kolmeenkymmeneen metriin ihan vaan sukeltajien iloks. Laiva oli semi vaikuttava näky kun poijua pitkin laskeuduttiin ja sen suhteellisen loputtomalta tuntuvan sinisyyden jälkeen rupes erottamaan laivan keulaa. Se on muuten tosi absurdi fiilis kun on just niissä syvyyksissä, että ei nää pintaa, ei pohjaa, eikä mitään muutakaan ja siellä vaan leijuu semmosessa turkoosin sinisessä "tilassa". Ainoo liikkeen havainnollistava asia on sukellustietokoneessa näkyvät luvut. Pohjassa oli vielä ihan jäätävän hyvä näkvyys. Parempi ku melkeen vieressä olevalla White Rockilla, jossa syvymmiltään taidettiin olla about 17 metrissä. Siellä oli hirveesti sakkaa vedessä.
Kuva täältä. Omaa GoProta en jaksanut raahailla. |
Taolla mun aika meni pääosin vedessä ja Pinjalla auringossa. Tänään saavuttiin Koh Phanganille. Huomenna olis sit tiedossa halfmoonpartyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti