Lentokonefiilikset

En ehtiny tänne kirjottamaan mun fiiliksiä ennen lähtöä. Oli ihan jäätävä kiire. Tai oikeestaan ei, olin vaan laiska.

Läksärit oli ihan huikeet. Tuntu niin upeelta, että joko mä tai pippalot yleisesti on jengille hyvä syy ilmestyy paikalle. Kiitos kaikille ketkä ilmesty paikalle. Ja joo, menihän se lopulta pillittämiseks. Kiitos vaan Anna.

Vikat fiilikset Suomessa oli tosi haikeet, mut samalla tuntu, et oisin lähössä ihan basic parin viikon matkalle. Aamulla jännitti kyl sikana. Rinkka paino melkeen 18kg, josta olin järkyttyny. Toivottavasti sentään on kaikki tarpeellinen mukana, ettei heti tarvii juosta kauppaan ostaa kaikkee enemmän tai vähemmän tarpeellista.

Tällä hetkellä oon jossain Valko-Venäjän yllä. Lento lähti Lontoosta about tunnin myöhässä. Aurinko on jo laskenu ja mulla iski hirvee ikävä kaikkia. En vieläkään tajua, että tässä on vähän pidempi reissu edessä, vaikka on tosi haikeet fiilikset.

Oon niin kiitollinen kaikista ihmisistä ketkä mua Suomessa odottaa. Oli ihana kun mulla oli jengiä saattamassa lentokentälle ja jopa lentokentällä portille. Siinä onkin iso plussa, miks lentokentällä työskentely kannatti, okei ei ne ihmisetkään edelleenkään mitään miinusta ollut.

Oon niin kiitollinen kaikesta ja samaan aikaan ootan niin innolla tulevaa. Koti-ikävää ei ainakaan vielä oo, siihen voi hyvin vaikuttaa se, että mulla nytkin kotosa olo. Nää on niitä asioita, mitkä tekee mut iloseks.

Kirjotin tän siis puhelimen muistioon muutaman viinilasin jälkeen. Toivottavasti kaikki siellä on hyvin ❤