Hong Kong mun silmin

Täällähän mä. Aamulla lähtee lento kohti Phukettia ja sieltä suunnataan sitten Surat Thanin kautta Ko Taolle. Jebou, pääsee vähän sukeltamaan. Villisti veikkaan, että Thaimaassa ei kelit suosi, toisin kun täällä. Siellä on nimittäin sadekauden aika. Siitä voin kirjottaa vaikka sitten myöhemmin.

Hongkongilaiset on tosi avoimia ja auttavaisia. Tai näin voin ainakin todeta sen jälkeen kun löysin perille, vaikka mulla ei siis ollut mitään käryä missäpäin mun hostelli sijaitsee. Enkä ees eksyny. Tosin taas se on hauska kattoa, kuinka moneen otteeseen se avuliaisuus on jääny vähän "kesken". Esimerkiks mut neuvottiin bussiin, mut mulle ei neuvottu, että mistä bussilippuja saa. Tai kun saavuin tänne hotelliin, mulle näytettiin mun sänky ja muut, mut ei kerrottu, et miten pääsen tähän taloon sisään tai, että missä kerroksessa mun huone on.

Ilma täällä on tosi kostea ja se tuoksuu ihan mereltä. Yllättävää tosiaan, kun täähän on ihan meren ympäröimä. Arkkitehtuuri on hauskaa. Tuntuu, että ois samaan aikaan New Yorkissa, Lontoossa ja Penangissa. New York, koska korkeet talot ja muutoin rakennustyylit on tosi brittiläistä tai aasialaista. Esimerkisi yhden kämäsen kerrostalon katolla komeili kirkko, siinä oli ihan ristit ja kaikki.

Tää on kyllä tosi kaunis kaupunki, varsinkin yläilmoista ja iltasella. Auringon laskun aikaan ja muutoinkin noi lasiset pilvenpiirtäjät heijastaa auringon valoa tosi jännästi alas kaduille. Pimeen tultua edelleen taivaalla on semmonen jännä väri. Semmonen liilahtava. Kaikki mainoskyltit vaan paistaa räikeenä katukuvasta, päivällä ne ei nyt niin pomppaa silmiin.

Tää pikavisiitti tänne oli kiva. Parasta oli syödä nugetteja Honkkarin yllä.

Ehkä mä tänne vielä eksyn.

ps. Anteeks että kaikki kuvat on ku isoäidin puurovelliä. En oo ehtiny hommaamaan kunnollista kameraa kyseiseen hommaan vielä.