Tänään ekaa kertaa osasin ajatella kaikkia asioita, mitä tuun ikävöimään, ku oon poissa Suomesta. Ekat pakkasaamut syksyllä tulee olee ne mitä jään varmaan eniten kaipaamaan - vaikka en kylmästä yhtään pidäkään. Ja sitä pakkasen tuoksua. Tuntuu myös vähän oudolta irtisanoutua, vaikka en erityisemmin mun työstä tykkääkään, mut työkaverit, ilmapiiri ja miljöö on ollu ihan järjetön plussa. Tuun myös kaipaamaan ruisleipää - sitä joka aamuista toveria. Ja suomalaista juntteutta, sitä kun ei puhuta kenellekkään yhtään ylimäärästä. Hauska homma, mutta tuo piirre on myös yksi niistä, mikä eniten mua Suomessa ärsyttää. Ristiriitaiset fiilikset siis.
Vieläkään en tiedä, mitä ensi viikolla teen Lontoossa. Jotain erilaista toivoisin. Ehkä vaan haahuilen yksin pitkin Lontoon katuja miettien elämän tarkotusta, tai ehkä istun lähäbaarissa uusien tuttavuuksien kera kolme päivää. Vaikka molemmat vaihtoehdot kuulostaa ihan varteenotettavilta, niin ehkä se kultainen keskitie olis paras kumminkin.
Dublinissa taas varmaan ekat päivät pyörin keskustassa, vaikka haaveena olisikin tutustua Irlannin maaseutuun, tai johonkin oikeesti paikalliseen juttuun. Guinesin tehdas vois olla ihan kiva. Viikonloppu menee sitten isosiskon pläänien merkeissä. Mitä lie sekin keksinyt. Varmaan jotain tosi susannamaista.
Ajatukset vaan lentelee ympäriinsä. Tuntuu, että aika just nyt menee ihan hirveetä vauhtia . Toivottavasti ajan juoksu vähän hidastuu edes jossain vaiheessa.
Enää viikko seuraavaan lähtöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti