Tänään kävin irtisanoutumassa

Hetken hiljaisuuden jälkeen taas ajattelin tänne kirjoitella. Tuntuu niin turhalta jauhaa tyhjästä, joten oon päättänyt, että kirjoitan tänne vaan, kun on jotain kerrottavaa.

Viimeajat on menny aikalailla työkiireissä. Ehdin mä tossa viikon verran Oulussakin oleskelemaan. Oulusta ei mitään kummempia mielipiteitä jäänyt, vaikkakin meijän hotellin takapihalla oleskelevat lampaat oli aivan ihania.

Helsingistä matkalla Ouluun.

Maanantaina olis tarkotus lentää muutamaksi päiväksi Irlantiin ja käydä moikkaamassa systeriä vielä ilmeisesti viimosen kerran. Jospa tällä kerralla ehtisin jopa tutustua Dubliniin.

Tänään yövuoroputken päätteeksi kävin irtisanoutumassa. Pää löi hetken ihan tyhjää. Aikalailla koko sen ajan, mitä oon kentällä ollut duunissa, oon aina ulissu kiukuspäissäni, että jooh kohta meen ja irtisanoudun, no big deal. Tänään sitten, kun olin toimistolle kävelemässä, mulla oli semmonen fiilis, että mä en haluu tehä tätä. Mä oon viihtyny tuolla ihan sairaan hyvin, vaikka tietyt asiat saa edelleen savun nousemaan korvista, mutta niin sen kai pitää aina vähän ollakin.

Ihan kun olis hyppäämässä tuntemattomaan, tai no, niinhän mä tietyllä tapaa oonkin. Tossa kun kotiinpäin olin ajamassa muistin, kuinka mun ekoina päivinä pelkäsin hirveesti, että teen asioita väärin ja kuinka niillä voi olla isojakin seurauksia. Nykyään mulla asiat rullailee töissä ihan stressittömästi, mitään kummemmin ajattelematta. Kyllä asioilla on siis tapana aina järjestyä, vaikka joskus homma tuntuiskin mahdottomalta. Aika tyhmä esimerkki, mut itelle tuli helpottuneempi olo tosta oivalluksesta.

Tuntuu edelleen hullulta, että mä oon tosissaan nyt kaiken jättämässä tänne ja, että kuukauden päästä oon ihan muissa maisemissa. Kahden kuukauden päästä voin olla jo takas täällä, mut toivottavasti en. Vaikka en kyllä millään haluais olla erossa näistä kaikista ihanista tyypeistä kuukauttakaan. Oon ihan järjettömän kiitollinen siitä, että mulla tämmönen "lentokenttävaihe" on mun elämässä ollut. Niin upeita ihmisiä ja hienoja tarinoita tullut vastaan. Myös rakkaus lentämistä, ilmailua ja matkustamista kohtaan on kasvanut ihan sairaasti. Ehkä joku päivä oon takasin kuvioissa, mut mielellään vähän erilaisissa työtehtävissä.

Tällä hetkellä fiilis on kyllä aika semmonen, että missään ei oo mitään järkeä. En malta oottaa sitä hetkeä, kun oivallan oikeesti, että kyllä tässä on. Asioiden pitikin mennä just näin.

Enää 17 päivää lähtöön.