Uudet tuulet

Tällä hetkellä nökötän peiton alla omassa sängyssä, mun ekassa omassa kodissa. Mä en vieläkään usko, että nään mun sängystä Sydneyn kuuluisan oopperatalon - me asutaan lahden toisella puolella, aivan sillan vieressä, Kirribillissä. 

Tässä on siis joo vähän ehtinyt taas tapahtua. En vois olla onnellisempi. 

Vuosipäivä

Vuosi sitten kun mä Helsinki-Vantaalla nousin lentokoneeseen ja kävin itkusena istumaan omalle paikalleni, mulla ei ollut hajuakaan mihin seikkailuun olin astumassa. Muistan vieläkin kuinka lentoemännät luuli, että pelkään lentämistä, mutta jouduin niille korjaamaan, että nyt ei oo siitä kyse, vaan, että en oo tulossa takaisin Suomeen ihan piakkoin. 

Silloin tarkotuksena oli olla täällä sen puoli vuotta. Noh, tässä on nyt puol vuotta siitä kun se puoli vuotta tuli täyteen. Niin ja muutama päivä sitten tuli toisen vuoden viisumin myöntämispäätös sähköpostiin. 

Mä en oo varmaan ikinä ollut näin onnellinen, enkä myöskään niin stressaantunut 'aikuisten asioista', mitä täällä oon ollut. Viimoset 365 päivää on opettanu mulle varmaan enemmän, mitä yhdeksän vuoden oppivelvollisuus opetti. Aiheet on toki ollut aika erilaisia. Oon oppinu keittämään perunoita, hoitamaan pankkiasioita ja ennen kaikkea oon oppinut paljon ympäröivästä maailmasta, muista ihmisistä ja itsestäni. Omalle epämukavuusvyöhykkelle astuminen todellakin kasvattaa. 

Mä oon muuttunut. Se on varmaa. Oon edelleen se sama Sonja pillittämässä lentokoneessa vuosi sitten, mutta näen asiat erilailla ja osaan laittaa asioita paremmin oikeeseen perspektiiviin. Esimerkiksi jos mulla on ylimääräistä rahaa en mee shoppailemaan, vaan ehkä ostan jotain tosi halpaa alennusmyynneistä ja laitan loput säästöön. 

Perhe on tullu rutkasti tärkeämmäksi, vaikka en ketään ookkaan nähny vuoteen, siinä taitaa se syykin olla. Oon tosi kiitollinen kaikkien tuesta ja mukana elämisestä. Nekin on varmaan oppinu tässä jotakin. Eipä ainakaan oo vähään aikaan tullu äitiltä viestiä, että mee nukkumaan, siellä on jo myöhä. 

On mulla ollu hetkiä, kun on isiä ja äitiä tullu ikävä tai kun oisin vaan halunnut hiippailla sisarusten luo juomaan viiniä tai kaljaa. Ihan vaan olla. 

Oon kiitollinen joka hetkestä täällä, tuesta ja kannustuksesta sieltä Suomesta päin ja ennen kaikkea kiitollinen tulevasta. 

Kiitos kaikille, että ootte ollu mukana mun matkassa. 

Lammashommia

Maanantaina lensin takasin Perthiin ja tiistaina otin sitten bussin takasin farmille. Täällä oli lampaitten kerintä menossa ja tupsahdin sitten suoraan kiireen keskelle. 

Tässä kohtaa pakko myöntää, että en tiedä sanastoa suomeksi niin hyvähän tässä sitten selittää, että mitä me tehtiin. 

Meijän päähommana oli ns lääkitä lampaita ruiskuttamalla semmosella repulla pinkkiä tahnaa lampaitten suuhun. Sen tahnan olis tarkotus ehkäistä kirppujen hengailua niiden villassa. Käytiin myös hakemassa lampaita pelloilta ja työnnettiin niitä sitten piha-aitauksissa eteenpäin vajaan, missä niitten villa sitten leikattiin.

Paras ja helpoin osuus oli kävelyttää lampaat takasin pelloille. Muutaman jouduin keräämään avolavalla ja kuskaamaan ne pelloille kun ei ne ite pystyny kävelemään. Siellä sitten kiltisti ne vuorollaan istu etupenkillä, kun siihen auton lavalle ne oli liian hankala nostaa. 

Oli tosi kiva tehä töitä eläinten kanssa ja varsinkin lammaskoirien. Niille voi rupatella ku ihmisille ja ne tekee työtä käskettyä.

Harmi, että mulla on vaan yksi kuva koko touhusta, kun oli niin kiireinen viikko.